Nuoruuden matka Pariisiin
vahvisti Sirpa Kähkösen
kirjailijakutsumusta
Uusimmalla teoksellaan
Finlandia-ehdokkaaksi noussut kirjailija Sirpa Kähkönen esiintyi tiistaina
23.11. Hämeenlinnan pääkirjaston Larin Kyösti-salissa. Kähkösen esitystä
seuraamaan saapui yleisöä sekä salin että avaran portaikon täydeltä.
Kirjailija kertoi aluksi nuoruuden kokemuksistaan Pariisissa, missä vietetty
aika antoi merkittäviä sysäyksiä hänen elämänuralleen kirjoittajana.
- Metropolit yllyttävät taiteen tekemiseen. Minulle Pariisi oli iso koulu,
missä sain oppia, että ei voi ole olla taiteilija, jollei ole rohkeutta olla
yksin. En halunnut mitään muuta kuin kirjoittaa, mutta kirjoittamaan ryhtyminen
tuntui kovin vaikealta. Rodin-museossa tutustuin tämän mestarin uran
alkuvaikeuksiin ja opin sen, että ennen kuin alkaa tehdä jotain suurta työtä,
joutuu aluksi etenemään hyvin pienin askelin.
Kähkösen mielestä metropolit yllyttävät taiteen tekemiseen niitäkin, jotka
vielä empivät omia kykyjään ja voimiaan.
- Pariisihan on yhtä
valtavaa teatteria, missä itse voi olla katsojana. Esimerkiksi Schjerfbeck-näytelmääni
sain Pariisista paljon aineksia, kun katukahviloissa ja puistoissa
istuskellessani tarkkailin ihmisiä, heidän eleitään ja olemuksiaan.
Äidin päiväkirjoihin
haudatut haaveet
Sirpa Kähkösen uusimman
romaanin 36 uurnaa yhtenä lähtökohtana ovat vuonna 2022 kuolleen oman
äidin päiväkirjat, joita kirjailija luki äitinsä kuoleman jälkeen.
- Äidin kanssa emme koskaan
jakaneet sisimpiä tuntojamme. Hän jäi minulle vieraaksi monella tasolla. Oli
suuri järkytys lukea äidin unelmasta tulla kirjailijaksi. Äitini kuului sotien
jälkeiseen sukupolveen, jonka äidit ja isätkin harvoin saivat toteuttaa
unelmiaan ja pyrkimyksiään. Heidän haudattuja haaveitaan ovat toteuttaneet
seuraavat sukupolvet. Mietin olenko minäkin toteuttanut äidin salaisia
haaveita.
Sodan jälkeisen ajan
vanhemmuus oli Kähkösen mukaan väsynyttä. Lapsille ei jaksettu antaan
paljoakaan hellyyttä. Rankat vuodet rintamalla veivät miehiltä kokemukset isän
onnesta. Kuritusväkivalta oli perheissä yleistä, lasten itsetuntoa nujerrettiin
vitsan voimalla.
- Periksi ei anneta on hyvä
ja huono neuvo. On hyvä omata sisukkuutta pyrkiä päämäärään, mutta joskus on
viisasta osata antaa periksi. Uusimman kirjani päähenkilö suorastaan uupuu
ylivastuullisuuten ja liikaan suorittamiseen.
Kirjailijavieras Larin Kyösti -lavalla
Yleisöä riitti myös portaille ja ylätasanteelle
Kirjailija jakaa nimikirjoituksia uusimpaan kirjaansa
Sirpa
Kähkösen Hämeenlinnan vierailu liittyi Suomen ranskayhdistysten liiton Club de
Amis maakuntatapahtumien sarjaan. Tilaisuuden järjestäjä oli Hämeenlinnan
suomalais-ranskalainen yhdistys yhteistyössä Hämeenlinnan kirjaston kanssa.
Teksti: Tuula Heinänen
Kuvat: Riitta Takkula-Ollila
Pirjo Keskinen-Vento
